Vanhene arvokkaasti, lukee lehdessä. Vieressä on kuva noin kuusikymppisestä hymyilevästä naisesta. Nainen on pyylevä, kädet melko suonikkaat, hampaat kellertävät, leukaperät roikkuvat ja silmien ympärillä on ryppyjä. Tämä nainen ei kuitenkaan ole vanhentunut arvokkaasti, valistaa meitä lehti. "Katsokaa häntä, te ette missään tapauksessa halua päätyä tällaiseksi!" Eipä sillä väliä, että nainen on suhteellisen terve ja tyytyväinen elämäänsä. "Meidän pitää pitää huolta itsestämme." Meitä neuvotaan että purkeista löytyy vastaus! (Ja ehkä neuloista ja veitsistäkin.) Vieressä on kuva saman ikäisestä naisesta. Naisella on suora ja valkea hammasrivistö, tuuhea laineikas kampaus, korkeat poskipäät ja kaunis dekoltee. Hän on vanhentunut arvokkaasti. Eipä sillä väliä, että nainen on käyttänyt huimia summia oikaistakseen hampaansa ja valkaisee niitä säännöllisesti. Ei silläkään niin väliä, että hänen kampauksensa on pöyhinyt huippukampaaja, poskipäät korostanut huippumeikkaaja (jota ennen huippu plastiikkakirurgi on tehnyt oman työnsä) ja rintavarustus on jo vuosikausia valeltu arvokkaalla dekolteevoiteella ja asetettu kauniisti paikoilleen state of the art push up liiveillä ja korsetilla. Punaviiniä ja kahvia hän ei juo, eikä voi pehkonsa kanssa nauttia syystuulista tai sukellella raikkaissa vesissä.

Kuka sen päätti miten vanhetaan arvokkaasti tai arvottomasti? Kenellä on ollut se oikeus päättää, että on yleisesti hyväksyttävää väheksyä ihmistä joka EI halua tai voi laittaa huimia summia ulkonäköönsä? Miksi liikakilot ja emännän muodot eivät kuulu arvokkuuteen? Keneltä se on pois jos vaikka minä päätän kulkea keltaisiksi muuttuneissa hampaissa? Enkö saisi koskaan näyttää väsyneeltä tai hieman "elämän kuluttamalta"? Näinkö helposti minustakin tulisi arvokkaasti vanhentuneen vastakohta?

Entäs tyyli sitten. Nykyäänhän pukeutumistyylejä on niin monta kuin ihmisiäkin, yksilöllisyys kukoistaa. On kuitenkin hyvä muistaa muutamia sääntöjä:

Älä pue vaakaraitoja - varsinkin jos olet pyylevä.

Älä käytä leggingsejä lyhyen paidan kanssa - varsinkin jos olet pyylevä.

Jos olet omenavartaloinen, älä käytä lyhyitä takkeja.

Jos sinulla on leveät hartiat, älä korosta niitä käyttämällä olkatoppauksia.

Ok, vitsi vitsi. Sanoin että muutamia sääntöjä. Oikeasti tämä blogi ei riittäisi kaikkien sääntöjen luetteluun. Entä jos minua ei kiinnosta sopiiko sukkieni väri täydellisesti housujeni väriin? Tai jos joku vaikka haluaakin korostaa leveitä lanteitaan porkkanahousuilla? Tai jos jotakuta ei haittaa että t-paidan kankaan läpi näkyy liivien pitsikuviointi? Ei se elämä (kanssa-eläjän tai pitäjän) varmaan siihenkään kaadu, jos jollain nyt sattuu näkymään alushousujen sauma trikoiden läpi. Minä en ainakaan ole kuullut että kukaan olisi tällaisesta vakavasti sairastunut, saati kuollut. Kauneusleikkauksista ja kaikenlaisista dieeteistä en voi sanoa samaa.

En voi kieltää ettenkö itse käyttäisi mitään voiteita tai miettisi omaa pukeutumistani. Voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että rasvaa käytän siksi että ihoni ei hilseilisi kuivuuttaan ja minulta voi löytää eripari sukat ja vaakaraitaa samana päivänä. Tunnustan, että minusta on kiva laittautua, mutta en koe stressiä siitä jos kaulahuivini väri ei korosta ihoni sävyä optimaalisesti. Voin myös käyttää vihreitä paitoja, vaikka ne eivät väriopillisesti minulle sopisikaan. Kauneus on kaunista, mutta kauneuteen pyrkimättömyys ei tee arvottomaksi. Haluaisin myös sanoa sen, että itsestään huolen pitämisen lasken eri asiaksi. Jokainen itseään arvostava ihminen pitää itsestään huolta parhaaksi näkemällään tavalla, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa sitä että jokainen pyrkii näyttämään siltä "arvokkaasti vanhenneelta" ihmiseltä. Ja jos joku haluaa olla vaan ihan au naturel, se on kai jokaisen oma asia ja niinkuin taisin jo mainita, ei se ole keneltäkään pois.

Aamen.