Pääsin ulkomaan työmatkalle ensimmäistä kertaa vuosiin. Odotin innolla matkan tuomaa vaihtelua ja ihan vaan vieraan maan hajujen haistelua (oikeasti, rakennan maailmaani paljolti hajujen ja tuoksujen avulla). Luokittelen itseni ihmiseksi, joka on avoin uusia asioita kohtaan ja aina valmis seikkailuun. Sivukommenttina mainittakoon, että en kuitenkaan tykkää yllätyksistä.
Aah, lentokenttä! Tuo toteutuvien haaveiden pukuhuone, aina täynnä jännittäviä kohtaloita ja tarinoita! Koska olen mukavuudenhaluinen ihminen, ajattelin lähteä lyhyelle matkalle pelkkien käsimatkatavaroiden turvin, vähemmän jonottelua kentällä. Turvatarkastuksessa laukkuni herätti huomiota, vaikka tunnollisena ihmisenä olin laittanut kaikki nesteen läpinäkyvään pussiin. Niinpä vaan laukkuun oli unohtunut edelliseltä reissulta hiusspray pullo. Joo, ei se haittaa, pistä pois vaan. Seuraavaksi ilmeni, että meikinpoistoaine oli liian suuressa pullossa. Ok, voi olla että olen vähän turhamainen (vai pitäisikö myös sanoa saita), mutta sen pois heittäminen vähän kirpaisi.
Lennon odottelu ei loppupeleissä ollutkaan yhtä herkkua kuin olisi voinut kuvitella. Vaikka pienten lasten äiti kaipaakin omaa aikaa, niin henkilökohtaisesti tiedän parempiakin tapoja kuin lentokentällä yksin istuskelu. Mutta niinpä vain kohtalo saattoikin minut yhteen konferenssimatkalla olevan belgialaisen ydinaseaktivistin kanssa. Tämän hurmaavan, harmaahiuksisen vanhan rouvan kanssa keskustelimme ranskan kielellä hänen kärsivällisyyttä vaativasta työstään ja Israelin nykyisestä tilasta. Myönnän, minä keskustelin vähemmän ja kuuntelin enemmän, mutta keskustelinpa kuitenkin!
Lentokoneruoka. Eipä siitä kai sen enempää.
Ulkomailla. Vaikka oman puusilmäisyyteni johdosta meinasin missata oikean junan, pääsin kuitenkin hotellille. Kuinkahan vähän sitä pitäisi hotelleissa asua, jotta se hotellin hohdokkuus säilyisi? Jokatapauksessa, yö ilman heräilyä kuulosti mukavalle, joten olin tyytyväinen. Ai mitä, että hintaan ei kuulu aamupala? No en maksa erikseen, ollaan sitten syömättä! Sairaus se on tämä köyhistelykin, mutta hyvinpä pärjäsin väljähtyneellä jaffalla ja lentokoneesta saadulla keksillä...hah, siitäs saitte! Hotellin käytävässä oli sitten järkyttävän kuuma. Mietin jo, että onkohan tulipalo jossain, sen verran tukahduttavaa! Potentiaalinen tulipalo ei kuitenkaan yön aikana levinnyt minun huoneeseen, mutta hiki pinnassa sai keski-eurooppalaisessa talviyössä nukkua.
Ja mitä tuli siihen omasta ajasta nautiskeluun...Voi kuulkaa! Kuuma kylpy, kylpyyn mukaan juuri korkattu uusi pokkari, hiljaisuus...Täydellistä! Kunnes kuumuus alkoi ahdistaa ja hengittäminen tuntui vaikealta ja piti melkein juoksulla kipaista huoneen puolelle viilentymään...ja se toimi!! Kuuma kylpy oli kuin olikin lämpimämpi kuin huoneen lämpötila!
Yöllä. Aah, puhtaat lakanat, iso sänky...ja niin perhanan paksu tyyny, ettei sillä voinut niskoja vääntämättä nukkua! Heräsin useasti yön aikana vaihtamaan tyynyjä siitä paksusta mötikästä littanaan koristetyynyyn. Tunnustan, tuli omaa tyynyä ikävä. Sen muhkurat tunnen ja tiedän missä kohdin päätä pitää pitää jottein niskat jumitu.
Aamulla siis jaffan ja keksin voimalla töihin ja illalla samoilla lentokoneruuilla takaisin Suomeen.
Matkailu se vaan avartaa vielä monien matkailuvuosienkin jälkeen.